Artulle viestintä on intohimolaji – ”Olen pohjattoman kiinnostunut siitä, miten maailma toimii”

Unfairin viestinnän asiantuntija Arttu Rantakärkkä on todellinen sanavirtuoosi. Hänellä on monipuolinen tausta toimittajana, mistä saa paljon antia markkinointitoimistossa työskentelyyn.

Kuten varmasti moni muu ikäpolvensa toimittaja, Arttu sai kipinän sanomalehtiuralle jo lapsena Mauri Kunnaksen Etusivun juttu -kirjasta.

– Minulla on kaksi intohimoa: osaan soittaa ja kirjoittaa. Ajattelin, että toinen niistä täytyy pilata tekemällä siitä työ. Ilahduttavasti kirjoittaminen ei kuitenkaan ole mennyt pilalle. Olen saanut urallani myös yhdistää musiikin ja tekstin tuottamisen.

Suomen kielen lisäksi Arttu sanailee sujuvasti englanniksi.

– Olen asunut kolme vuotta Yhdysvalloissa, ja ennen journalismia opiskelin englantilaista filologiaa. Kiinnostus kieleen tulee jo kotoa – äitini teki työuransa kielitieteen parissa.

Toimittajatausta tekee Artusta todellisen superviestijän

Toimittajan työstä on paljon ammennettavaa myös markkinointitoimiston asiakkuuksiin. Journalismin parissa työskentely on kohottanut lehmänhermoisen Artun laatustandardit äärimmäisen korkealle ja antanut suomen kielen hallinnan, jota ei kovin montaa kautta pysty saavuttamaan.

Artulla on monipuolinen työkalupakki tiedon hankkimiseen ja nopeaan omaksumiseen. Tämä yhdistettynä loistavaan uutisnenään on hyödyllinen, kun liiketoiminnan ymmärrys on tekemisen ytimessä.

– Kuten journalismissa, myös markkinoinnissa ja viestinnässä on oleellista päästä asioiden juurisyiden äärelle ja hahmottaa, mikä kiinnostaa erilaisia yleisöjä. Kahlasin pari vuotta Aamulehden verkkodeskissä päivittäin läpi jopa satoja mediatiedotteita. Sen myötä on todella karttunut ymmärrys, millainen tiedote toimii. Entisenä toimittajana osaan itsekin arvostaa eri tavalla, kun onnistun saamaan asiakkaamme mediakärjen läpi ja juttuja ropisee.

Uuden oppimista luottavassa työympäristössä

Artun aiempi ura on ollut hektistä ja hänen paineensietokykynsä on testattu monissa liemissä. Jossain vaiheessa oli todettava, ettei perheellisen ihmisen työelämä voi olla sellaista loputtomiin. Kun muutoksen aika koitti, Arttu ei ollut valmis hakemaan ihan mitä tahansa työtä, vaan hän odotti jotain erityistä tulevan vastaan.

Unfairiin törmättyään Arttu vakuuttui sitä enemmän, mitä enemmän hän luki yrityksestä. Erityisesti häntä puhutteli uudenlainen suhtautuminen työelämään.

– Unfairin kulttuuri on poikkeuksellinen. Ihmisille annetaan vapauksia ja vastuuta siinä suhteessa, mitä itse kukin haluaa tai osaa pyytää. Kaikissa työpaikoissa valitetaan, mutta kun täällä joku valittaa, se yleensä johtaa myös muutokseen. Ylipäätään täällä on holistinen ja humaani ote työhön ja asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Luulen, että varsinkin, kun työmarkkinoiden murros kiihtyy, Unfair on entistä enemmän suunnannäyttäjänä siinä, millaista työelämä voi olla.

Nykyisessä työssään Arttu arvostaa, että on aikaa tehdä asiat hyvin ja oppia uutta.

– Minulla on positiivisella tavalla tirkistelijän luonne: olen pohjattoman kiinnostunut siitä, miten maailma toimii. Unfairin asiakkuuksien kautta pääsee kurkistamaan tai syväsukeltamaan aiheisiin ja ympäristöihin, joiden kanssa muuten ei tulisi ikinä oltua tekemisissä.

Uusien, kiinnostavien toimialojen myötä oppia on karttunut myös liiketoimintaymmärryksen osalta. Strategiaprojektien kautta Arttu kokee bisnesälynsä kasvaneen. Tämän lisäksi hän toivoo vielä saavansa kehitettyä projektinhallintakykyään kokonaisvaltaisemmaksi.

– Olen reilun vuoden Unfairilla olon jälkeen vasta päässyt alkuun. Ei ole lainkaan olo, että mikään työpaikan kuherruskuukausi olisi ohi tai edes mikään juttu tässä tapauksessa. On hyvä olla töissä.

Musiikkia ja juustonaksuja

Musiikki mainittiin jo jutun alussa Artun toisena intohimon kohteena. Sen hän kuvaakin olevan merkittävä henkireikä.

– Musiikki on minulle enemmänkin kokonaisvaltainen elämäntapa kuin harrastus. Olen soittanut kosketinsoittimia kohta 30 vuotta ja kitaraa melkein 20 vuotta. Muille harrastuksille ei paljon aikaa jääkään. Joskus harvoin videopelaan, ja silloinkin yleensä vain ennen vuotta 2000 julkaistuja pelejä. 1980–90-lukujen pelit ovat se juttu.

Jälkikasvun myötä Arttu on päätynyt kokeilemaan itselleen uusia lajeja.

– Olen ajautunut muun muassa valmentamaan futista Ilveksen junnuille. Hiihtoa ja luistelua riittää talviaikaan.

Kirjoittamista Arttu ei ole pystynyt jättämään vain työajalle. Hänen kynästään ja suolaisista makumieltymyksistään syntyi suurta verkkosuosiota nauttiva Sipsiblogi.

– Sipsiblogi on olemassa, koska minulla on mielipiteitä sipseistä. Olen syönyt niitä hyvin laaja-alaisesti. Ilmiö paisui niin, että jossain vaiheessa kotimme sauna oli väliaikainen sipsivarasto, kun valmistajat lähettivät sipsejään arvosteltavaksi. Ja ennen kuin kysyt: juustonaksu on naposteiden kuningas.