Käsikädessä kulkee äitiys, yrittäjyys ja johtajuus – huono omatunto matkustaa olkapäillä
Unfairin toimitusjohtaja Johanna tunnustaa olevansa yrittäjänä uuden äärellä kahden tärkeän asian kanssa: Miten antaa omalle lapselle hyvät eväät elämään? Miten selviytyä johtamisen haasteesta, kun kasvavassa asiantuntijayrityksessä uusia asioita tulee eteen joka päivä?
Äitienpäivän jälkeen pysähdyin pohtimaan omaa matkaani äitinä ja yrittäjänä. Kun Patrik syntyi, suljin muun maailman täysin ulkopuolelle ja nautin tästä pienestä ihmeestä. Vähitellen hän antoi äidilleen tilaa pohtia myös muita asioita. Meidän perheessämme kapulaa vaihdettiin lennossa ja myös isä sai nauttia ajasta kotona. Aika rientää ja juniori täytti jo neljä vuotta. Hänestä on kasvanut määrätietoinen pikkumies, joka sujuvasti osallistuu Meet-tapaamisiin ja lähtee aina mielellään käymään äidin toimistolla, jos siellä vaikka sattuisi olemaan niitä äidin kivoja työkavereita paikalla.
Kun meidän perheemme kasvoi, olen useasti pohtinut, miten paljon helpompaa miesten on yhdistää perhe ja työ. Heillä on varmasti samat huolet ja toiveet, mutta ulkopuolinen paine on selvästi pienempi. Hyvä äiti -kommentteja ei helposti heru, mutta isä saa kiitosta, kun muistaa lapsen sosiaaliturvatunnuksen tai käy hänen kanssaan neuvolassa. Olen kuitenkin pystynyt muokkaamaan omia aikataulujani niin, että vietän paljon aikaa lapsemme kanssa. Meillä myös yrittäjät pitävät lomaa. Kun Patrik oli pienempi tein lähes vuoden töitä nelipäiväisesti. Viime keväänä olimme pojan kanssa päivisin kotona kahdestaan lähes viisi kuukautta. Toki saimme hieman lastenhoitoapua. Jotenkin siitä selvittiin ja omalla tavallaan se oli ihan suunnattoman hienoa aikaa. Viime kevään liikuttavin juttu minulle oli se, kun yrityksemme postikorttihaaste oli samaan aikaan kuin Patrikin synttärit, jotka jouduimme perumaan. Pyysin, että se kenelle tulee tehtäväksi lähettää kortti minulle, lähettäisi sen pojallemme. Niitä kortteja tulikin toistakymmentä. Pieni mies oli ikionnellinen.
Samaan aikaan kun perheluku kasvoi, lähti Unfair laukalle. Neljän vuoden aikana meidän henkilöstömme pääluku on tuplaantunut. Meitä oli silloin vähän reilu kymmenen, nyt meitä on jo 25. Uuden äärellä ollaan siis kahden tärkeän asian kanssa. Miten antaa lapsellemme hyvät eväät elämään? Miten selviytyä johtamisen haasteesta, kun uusia asioita tulee eteen joka päivä. Koskaan en ole ollut puikoissa tämän kokoisessa kasvufirmassa, joka on täynnä asiantuntijoita. Asiantuntijoiden johtaminen ei taida olla se helpoin tehtävä. Tämä kaikella suurella rakkaudella omalle porukalleni, parempaa jengiä en voisi kuvitellakaan.
Onneksi rinnalla molemmissa haasteissa kulkee ihminen, johon voi luottaa. Kotona aviomies on antanut täyden tukensa, ja hänelle ei ole koskaan ollut haastavaa se, että roolitukset menevät meillä hyvin tasaisesti. Unfairissa yhtiökumppanina vierellä laukkaa Taru, jota parempaa ystävää ja partneria en voisi kuvitella. Olemme myllänneet johtamisen uusiksi ja puhummekin kahden johtajan mallista, missä pyrimme johtamaan yrityksen niitä osa-alueita, mikä kumpaisellekin meistä on se isoin vahvuus. Onneksi olemme monessa asiassa toistemme vastakohdat ja töitä on tehty jo niin pitkään, että malli toimii. Unfair on myös vahvasti itseohjautuva yritys, josta voisin joskus kirjoitella ajatuksia auki hieman enemmän. Ihan mutkaton malli ei niin kovasti ihannoitu itseohjautuvuus kuitenkaan ole. Kun on tarvittu vastuunkantajia, on niitä meidän yrityksestämme löytynyt. Vahva kulttuuri luo pohjan sille, että asioista puhutaan avoimesti ja kehittämistoimenpiteitä tehdään nopeasti. Joskus liini johtaminen on liiankin liiniä ja silloin on myönnettävä virhe ja korjattava suuntaa. Tärkein voimavara on kuitenkin ihmisten arvostaminen ja kuunteleminen. Meille ei Tarun kanssa ole koskaan tehnyt tiukkaa ottaa vastaan ajatuksia omalta porukalta tai ulkopuoliselta asiantuntijalta.
En jaa muille ohjeita. Oma ohjenuorani on, että on tehtävä asioita siten kuin hyvältä tuntuu ja hyväksyttävä se, että teki niin tai näin, huono omatunto matkustaa aina vähän mukana. Mutta niinhän se usein menee, oman pään sisällä käydään suurimmat taistelut. En ole kuitenkaan koskaan saanut tiimiltäni muuta kuin hyvää palautetta siitä, että priorisoin poikamme. Hyvän elämän eväät syntyvät aika lailla itsestään, tärkeintä on olla läsnä. Äiti on hänelle vielä hetken maailman tärkein tuki ja turva. Yritys pärjää pienemmälläkin puristamisella. Varsinkin silloin, kun kulttuuria on alusta asti rakennettu ihmiset ensin -ajatuksella.