Johtajuuden happotesti: Esihenkilön tärkein tehtävä on luoda psykologista turvallisuutta

Unfairin vahvuus on siinä, että meillä on kovia ammattilaisia varustettuna suurella sydämellä ja kaiken tekemisen taustalla on vahvat arvot. Koronapandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa lähdimme tukemaan asiakkaitamme vaikean tilanteen edessä ja rakensimme omia etätyömallejamme. Halusimme auttaa yrityksiä, joilta korona iski ilmat pihalle.

Siirryimme korona-aikaan tilanteessa, jossa johto oli irrallaan muusta tiimistä täysin eri aikavyöhykkeellä. Palasimme Tarun kanssa Suomeen New Yorkin -strategiamatkalta maanantaina, kun rajat suljettiin torstaina. Maailma oli muuttunut yhdessä viikossa – ironista kyllä, juuri meidän tulevaisuuteen suuntaavan strategiaviikkomme aikana. Suomessa elettiin hetki epätietoista arkea. Omat sykkeet olivat niin korkealla, että nappasin Polarin älykellon pois ranteesta, koska se antoi todella huonoja lukemia. Oma hämmennys ja epätietoisuus piti kuitenkin nopeasti kasata, jotta omalle porukalle pystyi epävarmuuden keskellä viestimään selkeästi ja turvallisuuden tunnetta vahvistaen. Vahvoin viesteistä oli, että kyllä me tästä selvitään ja autetaan samalla myös muita.

Annoimme asiakkaille ilmaista konsultointia ja konkreettista viestintäapua sekä kirjoitimme blogeihin ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi kehitimme keväälle virtuaalisen perjantaiskumppa -konseptin koomikoiden kanssa, joilta lähti keikat alta. Vaikka vuosi oli sekava ja haastava, siihen liittyi erityisesti vahva inhimillisyys ja auttamisen halu.

Työntekijöiltä vaaditaan resilienssiä enemmän kuin koskaan 

Meille kehittäminen ja jatkuva oppiminen on toimintamme kivijalka. Asiakkaan kanssa yhdessä tekeminen on antanut meille valtavasti tietoa ja osaamista prosessien läpiviemiseen.

Meillä on totuttu viemään projekteja maaliin tehokkailla työkaluilla. Yksi näistä on yhdessä henkilöstön kanssa kehittämämme liini sprintti, jonka avulla esimerkiksi www-sivustoprojektien läpivienti on ketterämpää ja mielekkäämpää niin asiakkaalle kuin tiimillemme. Meille on aina ollut tärkeää yhdessä tekeminen, ja useimmiten olemme asiakkaan kanssa lyöneet päämme yhteen samoissa tiloissa. Vaikka keväälle oli myyty jo useampia sprinttejä, niitä ei lähdetty perumaan. Sen sijaan tiimit suunnittelivat toteutukset etämallisiksi, ja ensimmäinen toteutettiin alle viikon varoitusajalla.

Nopea käännös etäilyyn kertoo unfairilaisten resilienssistä, kyvystä joustaa ja uudistaa omat toimintamallimme nopeasti. Dialogi onnistuu myös etänä, kun siihen on hyvät työkalut ja henkilöstöllä kykyä, halua ja uskallusta heittäytyä mukaan. Henkilöstön kehityskeskusteluita käytiin mm. Kaupin metsissä, ja yhteiset aamupalat sekä kahvihetket muutettiin etämoodiin. Siitä olen kiitollinen, että meillä energia käytettiin kehittämiseen, ei jarruttamiseen.

Miten johtaa liinisti, kun kaikki ympärillä on epävarmaa?

Koronakevät oli johtamisen näkökulmasta rämpimistä suossa ja hyppäämistä haasteesta toiseen. Tuntui, että kun yhden kulman sai kuntoon, toinen repsahti. Teimme keväällä töitä ihan älyttömällä tahdilla, jotta turvattiin yrityksen tulevaisuus ja ihmisille työt. Emme ehtineet kunnolla pysähtymään tilanteisiin, ja viestintä epäonnistui usein. Panostamisesta huolimatta riittämättömyyden tunne johtajana on tullut vuoden aikana todella tutuksi. Käsissä oli asia, jolle emme yksinkertaisesti voineet mitään.

Luulimme Tarun kanssa, että viestimme riittävästi tilanteestamme. Onneksi saimme tiimiltä palautetta, että viestitte paljon, mutta viestikää vielä enemmän ja vielä selkeämmin. Tämän pysähdyksen jälkeen keskityimme kertomaan Unfairin taloudellisesta tilanteesta, asiakkaista ja kaikesta mahdollisesta niin pian kuin pystyimme. Korona-aika opetti, että toisinaan tärkeämpää on nopeus (mikä tarkoittaa joskus meikittä kameran edessä puhumista) kuin pitkään harkitut lauserakenteet ja stilisoidut videot. Minulla oli keväällä kolmivuotias poikani kotona, ja henkilöstölle piti saada eräskin tärkeä viesti nopeasti. Ulos oli satanut lunta, nappasin pojan stigaan, ja siinä vetäessäni häntä kohti pulkkamäkeä kuvasin lyhyen tiedotteen, jonka lähetin tiimillemme täysin editoimattomana WhatsAppissa.

Panosta läheisyyteen vaikka sitten etänä

Normaalitilanteessa fiilikset ja kuulumiset voi aistia ja niihin reagoida heti. Etäällä työskennellessä tuntuma heikkenee ja jokaisen kanssa on tekemisissä vähemmän. Epämuodollinen vuorovaikutus vähenee huomattavasti. Vaikka käytössä on tehokkaita sähköisiä välineitä, on oma sekä melkolailla koko porukan tuntuma ollut se, että voimia ja aikaa ne vievät enemmän kuin normaalisti.

Vaikka viestintä kokonaisuudessaan on ollut haasteellista, on se kuitenkin ollut asia, johon olemme tämän vuoden aikana voineet vaikuttaa. Yhteiset virtuaalihetket, puhelut, avoin vuorovaikutus ja kehittämisajatukset, prossien kehittäminen ja ennen kaikkea näky siitä, että pärjäämme, tuli mitä tuli. Kasvu on tärkeä mittari ja sen mukaan onnistuimme mallikkaasti. Minulle viime vuodelta vielä tärkeämpi mittari oli se, ettei GPTW-auditoinnin Trust Index ollut laskenut edellisestä vuodesta. Se oli edelleen 98 %. Olemme pyrkineet myös kuuntelemaan asiakkaitamme ja palvelemaan heitä suurella sydämellä.

Kohti uutta normaalia viime vuoden oppeja hyödyntäen

Tärkein oppi viime vuodesta on se, että erityisesti kriisin aikana johtajan tärkein tehtävä on luoda psykologisen turvallisuuden tunnetta. Toinen tärkeä asia on vahvistaa oman porukan resilienssiä, mikä on paljon helpompaa, kun ensimmäinen kohta on kunnossa.

Emme voi odottaa, että maailma palaa takaisin vanhaan, vaan edessämme on uusi normaali. Nyt on pohdittava työn tekemisen malli uudestaan. Millainen on tulevaisuuden toimisto? Kuinka paljon etätyö lisääntyy? Tieto siirtyy yhä enemmän erilaisille sähköisille kanaville. Miten siirrämme hiljaista tietoa? Miten käy kahvihuonehöpöttämisen? Paljon tärkeitä kysymyksiä, eikä näitä ratkota kulmahuoneessa vaan yhdessä oman porukan, asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa.

Unfairilaisia toimiston lounge-tilassa syksyllä 2019. Odotamme kovasti aikaa, jolloin saa taas tavata näin isolla porukalla ja lähekkäin!

Odotamme kovasti, että saamme jälleen olla lähekkäin yhtä isolla porukalla, kuin tässä kuvassa syksyllä 2019.